THE BITCH IS BACK

Uusi alku. Taas.

Korrekti tapa aloittaa postaus näin pitkän tauon jälkeen on varmasti pyytää anteeksi, joten pahoitteluni. Tiedän, että osa teistä on ihmetellyt, minne olen taas kadonnut, miksi en enää bloggaa. Toisaalta taas tiedän, että tästä on viimeisen vuoden aikana muodostunut oma repertuaarini ja näihin katoamistemppuihin ollaan jossain määrin jo varmasti totuttu. Suurin syy on varmaan jonkin asteinen burnout koko hommasta, liekki on niin sanotusti palanut loppuun.

Muutama sellainen tajunnanvirran räjäyttävä momentti on tosin ollut, kun päähän on iskenyt niin kipee ajatus, että se olisi melkein pakko saada kirjattua heti ylös, ettei varmasti unohdu. Ja maksimoida hyöty jakamalla se tänne, teille tietysti, mutta ei sitten kuitenkaan. Pitkän tauon jälkeen kynnys postata kasvaa ja mä ainakin otan sitä suuremmat pressuret siitä tauon jälkeisestä tekstistä, mitä pidempi se tauko on ollut.

No, mitään todellista ahaa -elämystä tähän ei sisälly, vaan tosiassa innostuin kirjoittamaan tätä neljältä yöllä, kun Netflixin tapittaminen riitti, mutta koulutehtäviin uppoutuminen olis todellakin too much. Kaipa mä halusin tällä postauksella ilmoittaa teille olevani elossa, ja että bloggaaminen jatkuu säännöllisen epäsäännöllisenä. Ihan sen takia, että nyt mulla on sellainen olo, että mä oikeasti haluan tehdä tätä, eikä koko juttu ole ihan väkisin väännetty. Musta tuntuu, että vihdoinkin kaiken härdellin keskellä palaset on loksahdelleet paikoilleen ja fiilikset on kohillaan.

Niin kuin elämässä yleensä, kannattaa ongelmia lähteä ratkomaan palaamalla alkuun ja tutkiskella, mistä ne ovat lähtöisin. Omalla kohdalla fiilis ja inspis bloggaamisen suhteen oli pitkään kateissa, onhan tämä niin ah-niin-pinnallista ja muutenkin aivan menneen talven lumia. Turhaa paskaa. Sitten se luova puoli mussa huusi, et hitto vie - pinnalista tai ei - tässähän yhdistyy kaksi asiaa mitä rakastan. Tyyli ja kirjoittaminen. Siistien juttujen löytäminen ja jakaminen. Tärkeimpänä kuitenkin, teen tätä omaksi ilokseni, omilla ehdoillani. Jos joku muu fiilaa sitä, niin se on superii. Rakkaudest lajiin. Täytyy myöntää, että kuuntelin liian pitkään muiden mielipiteitä ja hitaasti aloin hyväksymään, omaksumaan niitä. Vinkki: älkää ikinä sortuko samaan! Se syö hitaasti sisältä ja voi johtaa jonkinasteiseen identitettikriisiin.

Elämässä kuuluu olla vähän glitteriä ja yksisarvisia, saa haaveilla ja unelmoida. Olkoon tämä siis mun oma ajatusten tyyssija.. Ja lopuksi, mulla on yksinkertaisesti liian paljon siistejä vaatteita kaapin pohjalla pölyttymässä, että mä oon jopa vähän surullinen niiden puolesta, jos ne eivät saa ansaitsemaansa huomiota.

Olkaa kuulolla,

Jannina